Niilo Toivonen avasi tärkeän keskustelun siitä, miten Helsinki on varautunut ilmastonmuutoksen vaikutuksiin (HS Mielipide 23.7.). Liian heikosti, vastaan ympäristöasiantuntijana ja ilmastonmuutosta pitkään opiskelleena.

Ilmastonmuutoksen seurauksena Helsinki lämpenee, muuttuu sateisemmaksi ja kokee korkeampia meritulvia. Helsingin ja Espoon rannikko on jo yksi Suomen 22 merkittävästä tulvariskialueesta, ja tulevaisuudessa riskit kasvavat. Meritulvien lisäksi tulisi huomioida myös sateiden ja sulamisvesien aiheuttamia tulvariskejä.

Kaupungin viheralueet imevät ja palauttavat tehokkaasti vettä sen luonnolliseen kiertokulkuun. Puut ja muu kasvillisuus lieventävät myös kaupungin lämpösaarekevaikutusta – eli tekevät kuumat kesät siedettävimmiksi. Helsingissä sallitaan kuitenkin rakentamista viheralueisiin, jolloin menetetään luonnolliset veden ja kuumuuden hallinnan keinot.

Helsingin ympäristökeskuksen vuonna 2012 julkaiseman teoksen mukaan ”lämpötilan alueellinen vaihtelu voi olla jopa 9 astetta kantakaupungin ja avoimempien alueiden välillä”. Siitä huolimatta uudet asuinalueet ovat hyvin tiiviitä ja täynnä kovia pintoja, jolloin kuumuus on pahempi ja hulevesien imetys huonompi.

Helsingin uusi asuinalue Kruunuvuorenranta – josta äsken muutin ja jossa Toivonen asuu – on tästä hyvä esimerkki. Kerrostalot ovat korkeita ja rakennettu lähekkäin. Kaupunki haluaa myös kaataa Stansvikinkalliosta laajan metsäalueen lisärakentamisen tieltä. Helsinki perustelee tiiviyttä ympäristöystävällisillä liikenneyhteyksillä, mutta kestävyys kaupungissa vaatii monien muidenkin seikkojen huomiointia.

On tärkeä muistaa sekin, että ilmastonmuutoksen vaikutukset kohtelevat asukkaita epätasa-arvoisesti. Uudella asuinalueellani Munkkiniemessä on paljon puistoja, ja takapihallamme on komeita puita. Kadut ovat nyt tyhjiä autoista, sillä monella on kesämökki, johon päästä kaupunkia pakoon. Niin myös ympäristöoikeudenmukaisuutta tulisi huomioida Helsingissä selvästi paremmin.

Jack H. Raisanen
konsultti ja ympäristösuunnittelija (amk),
ilmakehätieteiden maisteriopiskelija
Munkkiniemi, Helsinki

Kirjoitus julkaistiin 24.7.2023 Helsingin Sanomissa.

Valtio on pandemiassa tukenut kuntia merkittävillä summilla, jotta peruspalveluista kuten koulutuksesta ei leikattaisi.

Silti Helsingin vuoden 2021 talousarviossa leikattiin muun muassa miljoonia koulutuksesta ja lakkautettiin kuntalisä yli yksivuotiaille lapsille. Väitettiin, että päätökset olivat säästösyistä tarpeellisia.

Myöhemmin selvisi, että Helsinki tekikin viime vuonna 500 miljoonaa euroa ylijäämää. Kaupungin kassassa ja pankkitileillä on nyt yli puolitoista miljardia euroa.

”Älä anna hyvän kriisin mennä hukkaan” – oikeistolle tuttu sanonta. Kriisiä käytettiinkin hyväksi, Troijan hevosena etuuksien ja julkisten palveluiden heikentämiseksi. Kaupunkilaisia huijattiin.

Vaikka kaupunki ei olisi tehnytkään viime vuonna ylijäämää, leikkauksiin ei ollut – varsinkaan keskellä kriisiä – tarvetta.

Erityisesti Helsinki-lisää koskevat muutokset olivat ideologisia. Yhteiskuntamme ei arvosta, että lastenhoito on työtä. Uussuomalaistenkin mahdollisuuksia hoitaa lapsiaan – ja lasten oikeutta olla vanhempiensa hoidettavana – tulisi tukea.

Helsingissä tehdyt heikennykset etuuksiin ja julkisten palveluiden jatkuva alibudjetointi ovat tiukkuuden kulttuuria ja uusliberalismia huonoimmillaan. Ihmiset kärsivät pandemian vaikutuksista, ja kaupunki leikkaa vastuuttomasti.

Valtapuolueiden katseet Helsingissä ovat keskittyneet liikaa seuraaviin tunneleihin, museoihin, siltoihin ja muihin gryndereiden ajamiin raken­nus­pro­jek­tei­hin. Ihmisten perustarpeet unohdetaan.

Leikkausten sijaan kaupungin tulisi kohentaa palveluita ja palkata työttömiä.

Tarvitaan juttukavereita vanhuksille ja edelleen eristyksissä oleville. Palkankorotuksia terveys- ja hoivatyötä tekeville sekä parannuksia terveyspalveluille. Mie­len­ter­veyspalvelui­ta kaikille niitä tarvitseville. Tukea yhteisön puutteesta kärsiville opiskelijoille. Kesätyöpaikkoja kaikille nuorille. Avustukset kult­tuu­ri­toim­i­joille. Ihan aluksi.

Runsailla resursseillaan kaupunkimme voi lisäksi ryhtyä kunnianhimoisempiin toimiin ilmastokriisin ja luontokadon ratkaisemiseksi.

Kirjoitus julkaistiin 21.6.2021 Kansan Uutisissa.

Valokuituverkko kuuluu varsinkin harvaan asutulla alueella taloustieteessä tunnettuun luonnolliseen monopoliin. Toiminnan luonteen ja kustannusten takia Pohjois-Savoon ei ole järkevää rakentaa enemmän kuin yksi valokuituverkko.

Verkon tulisi siksi pysyä julkisessa omistuksessa. Näin julkinen valta pystyy parhaiten ohjaamaan hintoja ja toimintaa kuntien ja kuntalaisten edun mukaisesti. Kuntien ja kuntalaisten etu voi erota sijoitusyhtiön edusta, jonka ensisijainen tavoite on rahallinen tuotto.

Adola Oy:n toimitusjohtaja Tommi Vilhunen on kertonut, että yhtiöllä ei ole suunnitelmaa nostaa hintoja. Tätä ei kuitenkaan voi pitkällä tähtäimellä taata. Jos kunnat myyvät yhtiön, ne samalla menettävät päätösvaltansa.

Suomalaisilla onkin tuoretta kokemusta luonnollisen monopolin yksityistämisestä ja toiminnan myynnistä sijoittajille. Sähkön siirtohinnat ovat nousseet monessa paikassa rajusti. Nyt valtio yrittää lainsäädännöllä puuttua hintojen nousuun.

Vastaavanlaiselta riskiltä voi Pohjois-Savo valokuituverkossaan nyt välttyä.

Pohjois-Savon kunnat tekivät salassa aiesopimukset val­okuitu­verkkoy­htiönmyynnistä jo keväällä 2020 (SS 5.2.). Asioiden valmistelu salassa, poissa kuntalaisten tiedosta, on vastoin hyvän hallinnon ja demokratian periaatteita. Kuntalaiset eivät pääse toteuttamaan perustuslaillista oikeuttaan osallistua ja vaikuttaa päätöksentekoon, jos asioita salataan.

Pohjois-Savon kunnat ovat investoineet valokuituverkkoon paljon. Nopeiden nettiyhteyksien tärkeys, tarve ja kysyntä kasvavat tulevaisuudessa, kun muun muassa lääkärivastaanotot ja työt hoidetaan enemmän verkon kautta. Samalla kasvaa riippuvuus yhteyksistä.

Kuntien tulisi pitää kiinni ohjaus- ja päätösvallastaan ja hylätä Savon Kuituverkko Oy:n kaupat. Kuntien tulisi kehittää toimintaa yhdessä kuntalaisten kanssa, heidän parhaakseen.

Kirjoittaja on ympäristö- ja kestävyysasiantun­ti­ja Helsingistä.

Kirjoitus julkaistiin 21.2.2021 Savon Sanomissa.

Helsingin kaupunginvaltuusto hyväksyi 9.12.2020 talousarvion vuodeksi 2021, jossa poistettiin kuntalisä yli 1-vuotiaisiin lapsiin 1.6.2021 alkaen.

Kokoomus, Vihreät, SDP ja RKP tukivat leikkausta. 

Vasemmistoliitto ja muut valtuustoryhmät halusivat pitää kuntalisän ennallaan.

Asia oli kasvatus- ja koulutuslautakunnan päätettävänä 15.12.2020 (§ 295).

Petra Malin (Vas.), Vesa Korkkula (Vas.) ja Pia Kopra (PS) halusivat pitää kuntalisän ennallaan.

Kokoomuksen, Vihreiden, SDP:n ja RKP:n edustajat Ted Apter (Kok.), Matias Pajula (Kok.), Pia Pakarinen (Kok.), Dani Niskanen (Kok.), Hannu Oskala (Vihr.), Fatim Diarra (Vihr.), Markku Hannula (Vihr.), Abdirahim Husu Hussein (SDP), Ville Jalovaara (SDP) ja Martina Harms-Aalto (RKP) äänestivät leikkauksen puolesta.

Pidän päätöstä lainvastaisena, syrjivänä ja epäasiallisena.

6.1.2021

HELSINGIN KAUPUNGIN KASVATUS- JA KOULU­TUS­LAU­TAKUN­NALLE

OIKAISUVAATIUMUS

Vaatimuksen kohteena oleva päätös: Helsingin kaupungin kasvatus- ja koulutuslautakunnan päätös 15.12.2020 § 295, jossa kasvatus- ja koulutuslautakunta rajasi kotihoidon tuen Helsinki-lisän (kuntalisä) alle 1-vuotiaisiin lapsiin 1.6.2021 alkaen.

Vaatija: Jack H. Raisanen

Asianomaisasema: Vaatija on kunnan jäsen.

Määräaika

Oikaisuvaatimus on jätettävä 14 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista. Kunnan jäsenen katsotaan saaneen päätöksestä tiedon seitsemän päivän kuluttua siitä, kun pöytäkirja on nähtävänä yleisessä tietoverkossa. Pöytäkirja tuli nähtäville 18.12.2020 (J. Lax, henkilökohtainen tiedonanto, 4.1.2021).

Oikaisuvaatimus

Vaaditaan, että päätös kumotaan lainvastaisena sekä muutenkin epäasiallisena ja syrjivänä. Vaaditaan, että kotihoidon tuen Helsinki-lisän tarjoamista jatketaan yli 1-vuotiaillekin lapsille. Vaaditaan lapsen edun laittamista etusijalle päätöksessä. Vaaditaan, että osallistumista varhaiskasvatukseen edistetään parantamalla itse varhaiskasvatusta (perustelu 4). Vaaditaan, että työllisyyttä edistetään muun muassa parantamalla työmahdollisuuksia sekä vähentämällä sukupuoleen ja etnisyyteen perustuvaa työsyrjintää (perustelu 6). Vaaditaan, että kaupunki tukee lapsen oikeutta olla vanhempiensa hoidettavanaan sekä vanhempien oikeutta hoitaa lapsiaan kotihoidon tuen Helsinki-lisän muodossa.

Perustelut

1 Yhdistyneiden kansakuntien (YK) lapsen oikeuksien sopimus 2 artikla:

States Parties shall respect and ensure the rights set forth in the present Convention to each child within their jurisdiction without discrimination of any kind, irrespective of the child’s or his or her parent’s or legal guardian’s race, colour, sex, language, religion, political or other opinion, national, ethnic or social origin, property, disability, birth or other status.

States Parties shall take all appropriate measures to ensure that the child is protected against all forms of discrimination or punishment on the basis of the status, activities, expressed opinions, or beliefs of the child’s parents, legal guardians, or family members.

YK:n lapsen oikeuksien sopimus 3 artiklan 1 ja 2 kohdat:

In all actions concerning children, whether undertaken by public or private social welfare institutions, courts of law, administrative authorities or legislative bodies, the best interests of the child shall be a primary consideration.

States Parties undertake to ensure the child such protection and care as is necessary for his or her well-being, taking into account the rights and duties of his or her parents, legal guardians, or other individuals legally responsible for him or her, and, to this end, shall take all appropriate legislative and administrative measures.

YK:n lapsen oikeuksien sopimus 4 artikla:

States Parties shall undertake all appropriate legislative, administrative, and other measures for the implementation of the rights recognized in the present Convention. With regard to economic, social and cultural rights, States Parties shall undertake such measures to the maximum extent of their available resources and, where needed, within the framework of international co-operation.

YK:n lapsen oikeuksien sopimus 7 artiklan 1 kohta:

The child shall be registered immediately after birth and shall have the right from birth to a name, the right to acquire a nationality and. [sic] as far as possible, the right to know and be cared for by his or her parents.

YK:n lapsen oikeuksien sopimus 12 artikla:

States Parties shall assure to the child who is capable of forming his or her own views the right to express those views freely in all matters affecting the child, the views of the child being given due weight in accordance with the age and maturity of the child.

For this purpose, the child shall in particular be provided the opportunity to be heard in any judicial and administrative proceedings affecting the child, either directly, or through a representative or an appropriate body, in a manner consistent with the procedural rules of national law.

Perustuslaki 2 §:n 2 mom.:

Kansanvaltaan sisältyy yksilön oikeus osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristön kehittämiseen.

Perustuslaki 6 §:n 3 mom.:

Lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti.

Perustuslaki 14:n § 4 mom.:

Julkisen vallan tehtävänä on edistää yksilön mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan ja vaikuttaa häntä itseään koskevaan päätöksentekoon.

Hallintolaki 31 §:

Viranomaisen on huolehdittava asian riittävästä ja asianmukaisesta selvittämisestä hankkimalla asian ratkaisemiseksi tarpeelliset tiedot sekä selvitykset.

Hallintolaki 41 §:

Jos asian ratkaisulla voi olla huomattava vaikutus muiden kuin asianosaisten (asiano­saisku­ulemis­es­ta on oma säännöksensä) elinympäristöön, työntekoon tai muihin oloihin, viranomaisen tulee varata näille henkilöille mahdollisuus saada tietoja asian käsittelyn lähtökohdista ja tavoitteista sekä lausua mielipiteensä asiasta.

Vaatija katsoo, että kaupungin päätös on vastoin yllä olevaa lainsäädäntöä.

Päätöksen yhteydessä laadittu lapsivaikutusten arviointi on puutteellinen.Kaupunki ei hankkinut asian ratkaisemiseksi tarpeellisia tietoja sekä selvityksiä. Kaupunki ei varannut asianosaisille mahdollisuutta saada tietoja asian käsittelyn lähtökohdista ja tavoitteista. Lasten tarpeita, tilanteita ja oikeuksia ei arvioitu riittävästi.

Kaupunki ei varannut lapsille mahdollisuutta lausua mielipiteensä asiasta. Lapsia ei kuultu heitä itseään koskevassa asiassa. Lapsia ei kuultu lapsivaikutusten arvioinnissa ja päätöksen yhteydessä. Lapsille ei annettu oikeutta osallisuuteen heitä itseään koskevassa päätöksenteossa.

Kaupunki ei varannut vanhemmille mahdollisuutta lausua mielipiteensä asiasta. Vanhempia ei kuultu heitä itseään koskevassa asiassa. Vanhempia ei kuultu päätöksen yhteydessä. Vanhemmille ei annettu oikeutta osallisuuteen heitä itseään koskevassa päätöksenteossa.

Päätös syrjii lapsia, joiden vanhempansa ovat muun muassa pientuloisia ja yksinhuoltajia, sillä mahdollisuutensa olla vanhempiensa hoidettavanaan päätöksen seurauksena vaikeutuu. Päätös syrjivästi vaikeuttaa lasten oikeutta olla vanhempiensa hoidettavanaan sekä vanhempiensa oikeutta vastata hoidostaan. Myös lapsilla, joiden vanhemmat ovat muun muassa yksinhuoltajia ja pientuloisia, tulisi olla tasavertainen oikeus olla vanhempiensa hoidettavanaan.

Kuntalisä edistää edellä mainittujen oikeuksien toteutumista, varsinkin kun elämänkustannukset ovat Helsingissä korkeat. Kaupungin päätös tähtää taloudellisiin säästöihin, vaikka kaupungilla on taloudellisia resursseja ja valmiuksia tuen tarjoamista jatkaa.

Päätös syrjii perheitä sekä lapsia taloudellisestikin. Kuten kaupunki puutteellisessa lapsivaikutusten arvioinnissaan toteaa, ”[k]untalisän rajaaminen laskee 1-vuotiaiden lasten perheille maksettavaa kotihoidon tukea kuntalisän verran. Tämä saattaa aiheuttaa joillekin perheille taloudellisia haasteita ja niistä johtuvaa huolta, joka voi heijastua perheen lapsiin” (Helsingin kaupunki, 2020). Vaatija katsoo, että nämä kielteiset vaikutukset syrjivästi kohdistuvat erityisesti lapsiin, joiden vanhemmat ovat muun muassa yksinhuoltajia ja pientuloisia.

Lapsivaikutusten arvioinnissa ei selvitetty, miten päätös voitaisiin tehdä lasten kannalta parhaalla mahdollisella tavalla. Päätöksessä lapsen edun etusijaisuutta ei huomioitu. Lapsen edun ensisijaisuuden huomioon ottaminen on ”avain lapsen oikeuksien sopimuksen ymmärtämiseen” sekä yksi YK:n lapsen oikeuksien komitean yleisperiaatteiksi nimenneistä sopimuksen velvoitteista, ”jotka tulee ottaa huomioon kaikkien sopimuskohtien tulkinnassa.” Syrjinnän kielto (2 artikla) ja lapsen oikeus saada näkemyksensä huomioon otetuiksi (12 artikla) ovat myös sopimuksen yleisperiaatteita. (Lapsenoikeudet.fi, 2021.) Lapsen edun ensisijaisuuden jättäminen huomioimatta on vakava laiminlyönti.

Päätöksen taustalla vaikuttaa olevan muita intressejä kuin lapsen edun ensisijaisuuden huomioon ottaminen ja hoitonsa järjestäminen parhaalla mahdollisella tavalla:

”Helsinki-lisän rajaaminen on yksi talousarvion mukaisista tuottavuustoimista. Kotihoidon tuen Helsinki-lisän rajaamisella alle 1-vuotiaisiin arvioidaan saatavan 5,1 miljoonan euron säästöt vuonna 2021.” (Helsingin kaupunki, 2020.)

”Helsinki-lisän leikkausta perustellaan säästösyillä” (Bäckgren, 2020a).

Esittelijän perusteluissaan ei ole yhtään perustelua, jossa lapsen etu näyttäisi olevan etusijalla. Sen sijaan esittelijän perustelunsa viittaavat muun muassa arvioituihin taloudellisiin säästöihin ja maantieteellisiin erilaisuuksiin.

Kaupungin tulisi käyttää hallituksen kärkihankkeen lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelman ohjeita asianmukaiseen lapsivaikutusten arviointiin:

”Lapsivaikutusten arviointi on prosessi ja yhdessä tekemisen tapa. Lapsivaikutusten arviointi ei ole nopeasti yhden ihmisen täytettävä lomake. Kyse on lapsen oikeuksista, kuulluksi tulemisesta ja arvostavasta kohtaamisesta.” (LAPE, 2018.)

Vaatija katsoo, että näin ei päätöksenteossa käynyt, vaan kaupunki laati puutteellisen lapsivaikutusten arvioinnin liian myöhässä muun muassa asianmukaisen osallisuuden, kuulemisen, lapsen oikeuksien huomioimisen sekä arvostavan kohtaamisen kannalta (ks. Bäckgren, 2020b).

2 Päätös on syntynyt virheellisessä järjestyksessä. Vaatija katsoo, että kaupungin olisi tullut suorittaa YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen, joka on Suomessa voimassa lakina, vaatima asianmukainen lapsivaikutusten arviointi jo ennen ensimmäistä asiaan liittyvää päätöstä.

3 Tilanteessa, jossa kunnan velvollisuutena järjestämä varhaiskasvatus on entisestään kuormitettu ja kärsii henkilöstöpulasta, vaikka varhaiskasvatuslaki vaatii riittävää henkilöstöä (6 ja 7 luku), kaupunki ei päätöksen yhteydessä riittävästi valmistaudu päätöksen aiheuttamaan varhaiskasvatuksen tarpeen kasvuun.

Bäckgren ja Palttala (2020) sekä Bäckgren (2020a) ovat raportoineet, että:

”Henkilöstöpulasta Helsingin päiväkodeissa ei ole päästy eroon”,

”Työntekijöistä on edelleen pulaa”,

”Päiväkodeista puuttui lokakuussa kaikkiaan 448 varhaiskasvatuksen opettajaa, mikä tarkoittaa, että joka viides paikka oli täyttämättä”,

”Lastenhoitajien paikoista joka kymmenes on Helsingissä täyttämättä” ja

”Vaihtuvat sijaiset ovat ongelma etenkin pienten lasten ryhmissä”.

Julkisten ja hyvinvointialojen liiton (JHL) sopimusasiantuntija Minna Pirttijärven mukaan ”[y]li­opis­tok­oulutet­tu­ja varhaiskasvatuksen opettajia ei ole tarpeeksi, sijaisia ei meinaa saada ja henkilöstö on todella väsynyttä”. Lisäksi ”[l]ain mukaan alle kolmivuotiaiden ryhmässä täytyy olla yksi aikuinen neljää lasta kohden. Vanhemmilla lapsilla vaatimus on yksi aikuinen seitsemää lasta kohden. Helsinkiläisopet­ta­jan mukaan tästä joudutaan lipsumaan jatkuvasti.” Lapset varhaiskas­vatuk­ses­sa kärsivät jo nyt jatkuvista sijaisuuksista ja henkilöstöpulasta. (Bäckgren ja Palttala, 2020.)

Kaupungin mukaan ”[e]rityisesti pienten lasten osalta pysyvät, turvalliset ja sensitiiviset ihmissuhteet ovat merkityksellisiä lapsen turvallisen kasvun takaamiseksi.” (Helsingin kaupunki, 2020.)

Koska yllä olevan mukaan Helsingin varhaiskasvatus jo nyt ei täytä laadukkaan sekä asianmukaisen varhaiskasvatuksen kriteereitä, ja kaupunki ei riittävästi valmistaudu päätöksen yhteydessä kasvuun varhaiskasvatuksen lapsimäärissä, päätöksen seurauksena lapsen oikeus varhaiskasvatuslain varhaiskasvatuksen tavoitteiden (3 §) mukaiseen varhaiskasvatukseen vaarantuu.

4 Päätöksen seurauksena varhaiskas­va­tushenkilökun­nan työkuormitus voi pahentua ja pula varhaiskasvatuksen työntekijöistä voi kasvaa. Vanhempien huoli laadukkaan sekä turvallisen varhaiskasvatuksen saatavuudesta kasvaa.

Kaupungin tulisi edistää osallistumista varhaiskasvatukseen parantamalla itse varhaiskasvatusta. Tätä tehdään muun muassa korottamalla varhaiskas­va­tushenkilökun­nan palkkoja vähintään 500 euroa kuukaudessa, parantamalla varhaiskasvatuksen työoloja, kuuntelemalla varhaiskas­va­tushenkilökun­taa ja lisäämällä työn arvostusta (Laurent, 2020; Fogde ja Gestrin-Hagner, 2020). Kaupungin ehdotus ulkovaatteista henkilökunnalle on riittämätön.

5 Tilanteissa, joissa perheet jatkavat kotihoitoa vähemmällä korvauksella, on päätöksen seurauksena ja yhteiskuntamme sukupuoleen perustuvan syrjinnän takia entistä epätodennäköisempi, että heterosuhteessa olevat isät osallistuisivat tasapuolisesti lapsensa kasvattamiseen sekä hoitotyöhön. Muiden kuin yksinhuoltajien äitien taloudellinen riippuvuus kumppaneidensa tuloistaan samalla kasvaa.

6 Päätöksen yhteydessä on puhuttu muun muassa työllisyydestä sekä eläkkeistä, jotka ovat kuitenkin eri asioita kuin lapsen edun ensisijaisuuden huomioon ottaminen ja hoitonsa järjestäminen parhaalla mahdollisella tavalla:

”Pitkällä aikavälillä on todella tärkeää, että erityisesti maa­han­muut­ta­jaäi­tien työl­lisyys­ti­lan­net­ta ja sitä kautta eläkkeitä saadaan parannettua.” (Bäckgren, 2020b.)

”[T]ietysti tässä on taustalla myös kaunis ajatus, että saataisiin maahanmuuttajaäidit töihin” (Bäckgren, 2020b).

Kaupungin tulisi nähdä kotihoito arvokkaana sekä tasa-arvoisena työnä, josta kuuluu saada korvausta. Yhteiskuntamme on tottunut saamaan varsinkin naisilta hoitotyötä maksamatta korvausta. Kuntalisän maksaminen kotona tehdystä hoitotyöstä on yksi tapa korjata tilannetta.

Kaupunki voi edistää mallia, jossa vanhempien kotona tehdystä hoitotyöstä maksetusta kotihoidon tuesta kertyisi eläkettä nykyistä ripeämmin.

Kaupunki voi lisäksi edistää sukupuolten välistä tasa-arvoa omalla toiminnallaan maksamalla asianmukaista palkkaa muun muassa varhaiskas­va­tustyöstä, jota tekevät etenkin naiset, huomioiden yhteiskuntamme edellä mainitun syrjivän tottumuksen olla maksamatta korvausta hoitotyöstä sekä ko­ron­avirus­pan­demi­an eriarvoistavat vaikutukset. Kansainvälisen työjärjestön ILO:n tasa-arvo- ja mon­imuo­toisu­u­sosas­ton johtaja Shauna Olneyn mukaan pandemia ”uhkaa monien naisten työtä ja toimeentuloa” ja pandemian haittavaikutukset ovat kasautumassa naisille (STT, 2020). Vaatija katsoo, että kaupungin päätös lisää pandemian haittavaikutusten kasautumista naisille.

Kaupungin tulisi edistää työllisyyttä parantamalla työmahdollisuuksia sekä vähentämällä sukupuoleen ja etnisyyteen perustuvaa työsyrjintää. Suomessa tummaihoiset ja etniset vähemmistöt tunnetusti kärsivät vakavasta syrjinnästä (Ahmad, 2019; FRA, 2019). Tilanne tuskin paranee taloudellisella kiristyksellä.

7 Kaupunki ei ole esittänyt asianmukaista ja tukevaa näyttöä päätöksen, joka koskee erityisesti 1–2-vuotiaita lapsia, eriarvoistumisen vähentämisen edistävästä vaikutuksesta. Kasvatuksen ja koulutuksen apulaispormestari Pia Pakarinen onkin kommentoinut asiaa näin:

”Ne, jotka tietysti ensisijaisesti olisi tärkeä saada varhaiskasvatukseen, ovat yli 3-vuotiaita. Jos äidinkieli on joku muu kuin suomi tai ruotsi, se olisi erityisen tärkeää”. (Bäckgren ja Palttala, 2020.)

Kaupungin tulisi päätöksenteossa tukea ja edistää monikielisyyttä sekä nähdä maa­han­muut­ta­jataus­tais­ten lasten kielitaitoja rikkauksina (ks. Räty, 2018; Lehtonen, 2019).

Liitteet

1 Pöytäkirjanote, 15.12.2020, Helsingin kaupunki, kasvatus- ja koulutuslautakunta, päätös § 295

2 Pöytäkirjanote perusteluineen, 15.12.2020, Helsingin kaupunki, kasvatus- ja koulutuslautakunta, päätös § 295

3 Oikaisuvaatimusohje, Helsingin kaupunki, kasvatus- ja koulutuslautakunta

Lähteet

Ahmad, A. (2020). When the Name Matters: An Experimental Investigation of Ethnic Discrimination in the Finnish Labor Market. Sociology Inquiry 90(3), p. 468-496. https://doi.org/10.1111/soin.12276.

Bäckgren, N. (7.12.2020a). Helsinki leikkaa pienten lasten vanhemmilta yli 200 euroa kuussa: ”Asia saa minut vieläkin raivon valtaan”, sanoo vastasynnyttänyt psykologi Anu Heikkilä. Helsingin Sanomat, https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000007665469.html.

Bäckgren, N. (14.12.2020b). Helsinki vie perheiltä yli 200 euron suuruisen kotihoidon tuen kuntalisän – Miksi vaikutusta lapsiin ei arvioitu, vaikka YK:n lasten oikeudet niin vaativat?. Helsingin Sanomat, https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000007681359.html.

Bäckgren, N. ja P. Palttala. (23.11.2020). Yksivuotiaita voi olla kohta Helsingin päiväkodeissa entistä enemmän – ”Paine purkautuisi, jos useampi pieni lapsi edes tekisi puolipäiväistä”, sanoo työntekijä. Helsingin Sanomat, https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000007635404.html.

Fogde, S. ja M. Gestrin-Hagner. (2.12.2020). Högre lön och mer synlighet ska göra småbarnspedagogiken mer lockande. Hufvudstadsbladet, https://www.hbl.fi/artikel/magmarapport-erbjuder-losningar-till-kronisk-personalbrist-inom-smabarnspedagogiken/.

FRA – Euroopan unionin perusoikeusvirasto. (2019). Tummaihoisena EU:ssa: Toinen Euroopan unionin vähemmistöjä ja syrjintää koskeva tutkimus. Tiivistelmä. FRA – Euroopan unionin perusoikeusvirasto. https://fra.europa.eu/sites/default/files/fra_uploads/fra-2019-being-black-in-the-eu-summary_fi.pdf.

Helsingin kaupunki. (15.12.2020). Kasvatus- ja koulutuslautakunnan pöytäkirja § 295 Kotihoidon tuen Helsinki-lisän rajaaminen alle 1-vuotiaisiin lapsiin.

Lapsenoikeudet.fi. (2021). Lapsen oikeuksien sopimus. Lapsen oikeuksien viestinnän yhteistyöverkosto, https://www.lapsenoikeudet.fi/lapsen-oikeuksien-sopimus/.

Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelma (LAPE). (2018). LAVA: Lapsivaikutusten arviointi. Sosiaali- ja terveysministeriö, Opetus- ja kulttuuriministeriö ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/136377/PP_LAVA_prosessikuvaus_vihr_lape_ilme.pdf.

Laurent, L. (2020). Bristen på behörig personal inom den svenska småbarnspedagogiken i huvudstadsregionen. Tankesmedjan Magma,
https://magma.fi/wp-content/uploads/2020/12/Magma-5_20-2.pdf.

Lehtonen, H. (2019). Monikielisyys koulussa – yksikielisestä instituutiosta limittäiskieliseen opetukseen. Kielikello 4, https://www.kielikello.fi/-/monikielisyys-koulussa.

Räty, R. (2018). Nostetaan lasten piilossa oleva kielitaito esiin – maa­han­muut­ta­jak­oulut ovat kansainvälisiä kouluja. Koneen säätiö, https://koneensaatio.fi/nostetaan-lasten-piilossa-oleva-kielitaito-esiin-maa­han­muut­ta­jak­oulut-ovat-kansainvalisia-kouluja/.

STT. (23.11.2020). Financial Times: Koronapandemia luo työpaikkoja miesvaltaisille aloille ja uhkaa monien naisten työtä. Helsingin Sanomat, https://www.hs.fi/talous/art-2000007635742.html.

Muutin Helsinkiin marraskuussa 2017. Olin rakastunut kaupunkiin. Luonnon- ja ihmisläheinen paikka, jossa on runsaasti historiaa, kulttuuria ja paikan tuntua. Nyt luottamukseni kaupunkiin on koetuksella.

Kuntavaalien lähestyessä ja pitkän vaikuttamistyön jälkeen Meri-Rastilan metsät säästyivät (HS 21.10.). Mutta onko vaalikauden ulkopuolella kaupunkilaisten ja luonnon äänellä väliä vain oikeussaleissa?

On huolestuttavaa, että monet kaupungin viime vuosien päätökset ovatkin osoittautuneet lainvastaisiksi. Esimerkiksi Kruunuvuorenrannan korttelit, Pajamäen asemakaava, Östersundomin yleiskaava, Stansvikinkallion asemakaava, yleiskaava 2016 ja Vartiosaaren osayleiskaava. Seuranta- ja valvontavastuu on ulkoistettu kaupunkilaisille sekä yhdistyksille, jotka useimmiten toimivat siinä korvauksetta.

Demokratia ja kunnioitus luontoa kohtaan puuttuvat. Helsingissä esiintyy paljon Sherry Arnsteinin kuvittamaa, ei-osallistuvaa ”manipulaatiota ja terapiaa”. Kaupunki pitää ehdotuksiaan parhaina, ja osallistumisen tavoitteena on, David Wilcoxin sanoissa, ”parantaa tai kouluttaa osallistujia”.

Vanhentuneilla asemakaavoilla, poikkeamilla ja valtuuston hyväksymän yleiskaavan 2016 siunauksella pyritään rakentamaan kaupunkilaisille ja luonnolle tärkeisiin viheralueisiin sekä kult­tuuriym­päristöi­hin.

Rakennetaan mahdollisesti vielä Lapinlahden sairaalapuistoon, Kumpulan Kallioon sekä Keskuspuistoon. Kaupunki haluaa lisäksi rakentaa Vallisaareen, Kuninkaansaareen, Malmin lentokenttään, Stansvikinkallioon ja Kallahden metsäalueisiin.

Miksi luonto ja kaupunkilaisten näkemykset eivät ole tervetulleita Helsingissä?

Helsinkiläisillä on jo Suomen pisimmät matkat virkistyskäyttöön soveltuville viheralueille (SYKE 2018). Lu­on­tosaavutet­tavu­udessa ja -esteettömyydessä pitää ottaa paremmin huomioon eri ihmisten tarpeet ja li­ikku­mis­mah­dol­lisu­udet.

Helsinki väittää, että kaupunkisu­un­nit­telus­sa viheralueita ei ole unohdettu (HS 26.6.). Mutta onko kestävää, että viheralueiden pinta-ala huomattavasti vähenee, kun samalla niihin kohdistuva virkistyspaine kasvaa?

Tiedetään, että viheralueiden pinta-alan vähentämisellä ja pirstoutumisella on kielteisiä vaikutuksia biodiversiteettiin sekä ihmisten luontokokemuksiin. Samalla kaupunkilu­on­nol­lakin on tärkeää roolia ilmastonmuutoksen hillitsemisessä sekä sopeutumisessa ja biodiversiteetin ylläpitämisessä.

Kaupunkiluonnon tärkeys korostuu lämpenevässä ja sateisemmassa Helsingissä.

Viheralueet voivat lieventää kaupunkien läm­pösaareke­vaikus­ta sekä tehokkaasti imeä ja palautta vettä sen luonnolliseen kiertokulkuun.

Kaupungin tulisi huomioida paremmin lain vaatimuksia, muun muassa kaupunkilaisten oikeuksia osallistua ja vaikuttaa sekä vastuuta luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä.

Jack Raisanen
ym­päristö­su­un­nit­teli­ja
Helsinki

Kirjoitus julkaistiin lyhennetyssä muodossa 5.12.2020 Helsingin Uutisissa.

Lapsen oikeuksien viikon teemana oli tänä vuonna lapsen oikeus tulevaisuuteen ja unelmointiin.

Toisaalta viime kuussa Raaseporin kaupunki päätti jättää UNICEFin Lapsiystävällinen kunta -mallin, kaksi päivää YK:n perustamisen 75-vuotispäivän jälkeen (Yle 18.11.). Viesti lapsille ja lapsiperheille on valitettavaa.

Vaikka paljon työtä lap­siys­täväl­lisyy­den eteen olisi vielä tehtävissä, mallin käyttäminen vakuuttaa, että asia otetaan vakavasti ja lap­siys­täväl­lisyyt­tähalutaan systemaattisesti parantaa kaikessa kunnan toiminnassa.

Malli auttaa tekemään kunnasta lapsiystävällisen. Paikan, jossa lapset voivat hyvin ja oikeutensa toteutuvat. Se perustuu YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen. Lapsiystävällinen kunta sitoutuu tärkeisiin tavoitteisiin ja tarvittuihin parannuksiin.

Luota, mutta varmista. Lapsiystävällinen kunta -tunnustuksen saaminen kertoo hyvistä saavutuksista ja edistyksestä. Tunnustuksen saaja on myös sitoutunut jatkamaan työtä.

Uutta asuinkuntaa etsiessä lapsiystävällisyys on HINKU-verkostoon kuulumisen kanssa oman listani kärjessä. Nämä tietysti menevät käsi kädessä – lapsiystävällinen kunta välittää elinkelpoisesta ilmastosta.

Lapsiystävällinen kunta on myös inhimillinen, tasa-arvoinen, osallistuva sekä ihmis- ja luonnonläheinen. Se ylläpitää lapsen oikeuksia ja hyvinvointia, ja näitä edistetään hallinnossa, palveluissa ja päätöksenteossa.

Oliko tässä Raaseporin kaupung­in­hal­li­tuk­sen päätöksenteossa kuultu lasten ääntä? Kuten James P. Grant, UNICEFin entinen pääsihteeri sanoi, ”lapsen oikeus on aikuisen velvollisuus”.

UNICEF on varoittanut, miten koronakriisi vaarantaa muun muassa lasten terveydenhuollon ja ruoan saantia sekä koulutusta (Yle 19.11.). Lapsen oikeuksien ja hyvinvoinnin eteenpäin vieminen ei saa kaatua haluttomuuteen rahoittaa sitä. Kriisissä asia on entistä tärkeämpi.

Kehotan Raaseporin päättäjiä harkitsemaan asiaa vielä uudestaan, peruuttamaan päätöksen ja lisäämään tärkeään työhön tarvittuja resursseja.

Jack Raisanen
ym­päristö­su­un­nit­teli­ja
ilmakehätieteiden maisteriopiskelija
Helsinki

Kirjoitus julkaistiin 30.11.2020 Länsi-Uusimaassa.

There is a critically important Baltic Sea and coastal nature center in Raseborg.

Ekenäs Naturum serves humanity and the environment. It is connected to place and is somewhere to visit, learn, and understand.

Amidst the climate crisis and sixth mass extinction, Naturum is threatened by the City of Raseborg’s decision to raise the building rent by almost 10 times and Metsähallitus’ subsequent decision to stop running it.

The Baltic is in a very fragile state due to pollution and eutrophication. Higher coastal flooding and increased acidification due to the climate crisis will put even greater pressure on this ecosystem and surrounding communities.

Naturum has an excellent permanent exhibition and hosts important events. The seaside setting was perfect to tell about my research on future coastal flooding in Ekenäs Old Town during a panel discussion with moviemaker John Webster, following a viewing of Little Yellow Boots.

Naturum is for environmental understanding, community building, and sense of place. It welcomes all and, crucially, is friendly and inclusive for children.

Valuable research and education are happening locally in Raseborg. Dr. Jonna Engström-Öst and her team’s research, Dr. Matias Schengen and Havsmanualen, and Novia’s sustainable coastal management are natural collaborators for Naturum.

Threatening a pillar for the environment and community with short sighted decision-making is unsustainable. Even this ongoing pandemic is connected to our broken nature relationship.

Social and environmental sustainability form the foundation for thriving life within planetary boundaries. A sustainable economy is born from this foundation.

Public actors, including Raseborg and Metsähallitus, have a responsibility to play an active role in the sustainability transformation.

Jack Raisanen
Environmental and Sustainability Expert
Helsinki

Originally published in Swedish by Hufvudstadsbladet on 23.11.2020 and Västra Nyland on 24.11.2020.

Helsingin toiminta Lapinlahdessa ja Pirkkolassa heikentää kaupungin mainetta luotettavana ja demokraattisena toimijana kaupunkilaisten silmissä. Ongelma on kaupungissa vallitseva ylhäältä alas -malli. Kaupunki­laisten osallistuminen on tässä mallissa pelkkä ruutu, joka rastittaa valmistelun aikana.

Kaupunkisu­un­nit­telus­sa ja päätöksenteossa on Helsingissä valitettavan paljon ei-osallistumista. Kaupunki selittää suunnitelmia kaupunkilaisille ja pyrkii keräämään niille tukea suhdetoimintansa avulla. Kaupunki saattaa avata Kerro kantasi -palvelun, minkä jälkeen se voi sanoa, että kaupunkilaisia kuunneltiin.

Mutta kuulemisessa ei kuitenkaan ole takeita siitä, että kaupunkilaisten kannat vaikuttaisivat jatkosuunnitteluun.

Aito osallistuminen tarkoittaa sitä, että kaupunkilaisilla on valtaa. Aidossa osallistumisessa kaupunkilaiset ohjaavat päätöksentekoa, ja su­un­nit­telupros­es­sit lähtevät heidän toiveistaan ja visioistaan. Tämän pitäisi olla lähtökohtana maailman toimivimmaksi tähtäävässä kaupungissa.

Jack Räisänen
ym­päristö­su­un­nit­teli­ja (amk)
Helsinki

Kirjoitus julkaistiin 10.7.2020 Helsingin Sanomissa.

Helsingin kaupunkiympäristön toimialan tuki Lapinlahden sairaalapuistossa rakentamiseen on hämmästyttävää. Ehdotettu rakennusalue sijoittuu tarkalleen Helsingin lu­on­toti­eto­jär­jestelmän hyvin arvokkaaksi (arvoluokka 1) luokitellun kasvillisuus- ja kasvistokohteen päälle.

Puistoon rakentaminen ei aiheuta vain elinympäristön tuhoutumista. Rakentaminen vaikuttaisi myös tuhottua elinympäristöä ympäröivään ekosysteemiin. Esimerkiksi varjovaikutukset, mikroilmastolliset muutokset, lisääntyneen käytön vaikutukset ympäröivään kasvillisuuteen sekä muutokset elinympäristön yhdistyneisyyteen tulisi ottaa huomioon.

Koko puisto on linnustollisesti arvokas kohde, ja siellä on myös arvoniittyalueita. Miksi toimiala tukee rakentamista näin arvokkaalla luontokohteella, kun samalla luonnon monimuotoisuus köyhtyy?

Jack Raisanen
ym­päristö­su­un­nit­teli­ja
Helsinki

Kirjoitus julkaistiin 27.4.2020 Helsingin Sanomissa.